Kuntoutuksen kautta kivuttomuuteen

Yhteistyö Juhan kanssa alkoi elokuussa 2019 kimppatreeneillä mieheni kanssa. Mikko on jo useamman vuoden ollut Juhan asiakkaana ja viime kesänä sai houkuteltua mut mukaan toiminnallisiin yhteistreeneihin. Ekat treenit oli kovat, kuntotaso oli mitä oli, vaikka oltiin siinä kuitenkin treenailtu ja kuntonyrkkeilyssäkin yhdessä käyty. Mun tekemistä rajoitti silloin vielä toiminnallinen TOS-oireyhtymä, kädet oli välillä aikalailla pois pelistä, kipujen ja puutumisten vuoksi. Ekoista treeneistä kuitenkin selvittiin, vaikka lattialla jalat ylhäällä keräiltiin itseämme kasaan sarjojen välillä. Heti oli selvää, että treenejä jatketaan. Toiminnallinen harjoittelu yhdessä ja vielä, kun molemmat omataan ihan pikkaisen kilpailuviettiä, on hauskaa, pienellä naljailulla säestettynä ja kumpikaan ei voi olla huonompi kuin toinen. Treeneissä tahti on koventunut ja helpolla Juha ei meitä päästä. Mut se fiilis, kun treenit on ohi ja huomaat, että mä tein taas tänään vähän enemmän ja vähän kovempaa kuin viimeksi.

Yksilövalmennuksen aloitin tammikuussa 2020. Olin ollut kesästä 2019 asti sairaslomalla laborantin työstä TOS-oireyhtymän takia. Toiminnallinen TOS aiheutti mun kohdalla käsiin puutumista ja hermosärkyä, vasen käsi oli pahempi ja aika usein poissa pelistä. Kipu oli osa jokapäiväistä elämää. Se vaikutti sekä unen laatuun että kokonaisvaltaisesti koko elämään ja sitä kautta myös mielialaan. Kaikki tapahtui aika pitkälle käsien ehdolla, treenaaminen ei ollut kivaa, kun se kipeytti. Muut harrastukset kärsi, hepan kanssa kävin lähinnä vaan maastolenkkejä, siellä kun ei pitkin ohjin lompsottaessa tarvinnut ohjasotetta miettiä. Neulominen oli jäänyt kokonaan, lankakorit olohuoneen nurkassa lähinnä vain ahdisti. Mikko oli jutellut mun tilanteesta Juhan kanssa ja kysynyt olisko Juhan mielestä mitään tehtävissä. Ohjeita olin saanut jo fyssareilta sekä lääkäreiltä, mutta mikään ei tuntunut auttavan, lääkärit yritti tyrkyttää lääkkeitä ja fyssarit antoi venyttelyohjeita saate sanoilla et älä tee jos sattuu. Jouluna 2019 sain sitten täysin yllätyksenä Mikolta lahjaksi lahjakortin, jossa oli sovittu 10x liikkuvuusohjausta Juhan kanssa. Paketti aloitettiin tammikuussa, kerran viikossa oli ohjausta. Alku oli tuskaista, kädet kipeytyivät treenien aikana ja välillä ajeltiin itkukurkussa yksi kätisenä kotiin, kun vasemmalla kädellä ei ratista pystynyt kiinni pitämään. Sitkeästi jatkettiin, eihän mulla ollut mitään hävittävää ja kuitenkin luotto ja usko siihen että tää kaveri, nuoresta iästään huolimatta tietää mitä tekee ja Juhan tsemppaava asenne, sai kuitenkin uskomaan että toivoa on saada mut kuntoon. Samaan aikaan työterveyslääkäri kannusti hakemaan ammatillista kuntotusta työeläkelaitokselta, heillä ei ollut uskoa, että kuntoutuisin vielä takaisin laborantin työhön. Vähän kerrallaan tilanne parani, huomattiin ettei joku liike enää kipeyttänytkään. Liikkuvuusharjoitteista siirryttiin pikkuhiljaa enemmän salin puolelle vahvistamaan lihaksia ja hakemaan voimaa. Kesäkuun alusta pääsin palaamaan takaisin laborantin töihin. Alun 10x paketti loppui, mutta yhteistyö jatkuu, sekä yksilö- että kimppaohjauksessa.

Hyvä valmennussuhde voi muuttaa sun elämän suunnan. Tämä vaatii luottoa siihen, että itse pystyy, kovaa työtä, uskoa ja tahtoa, mutta myös hyvän luottamussuhteen valmentajaan. Juha on kannustava ja osaava valmentaja, joka ei tarjoa mitään oikotietä onneen eikä lupaa ihmeitä hetkessä, mutta auttaa ja ottaa asioista selvää. Asettaa haasteita treeneihin ja saa sut ylittämään itses ja tekemään joka kerta pikkuisen enemmän ja joka kerta yrittämään vielä vähän kovemmin. Mä en olis silloin tammikuussa uskonut, että elokuussa olen työkunnossa ja pystyn jo täysipainoisesti treenaamaan. Oli aika yllätys, että näinkin nopeasti saatiin mut tähän kuntoon. Uutta musta ei tule ja aika ajoin kivut varoittavat ja ilmoittelevat olemassa olostaan, olkapää kenkkuilee välillä, mutta enää nää ei ole rajoittavia tekijöitä mun elämässä. Ja kaiken lisäksi, jos jotain muuta positiivista pitää hakea niin tässä sivussa painoa on tippunut ja senttejä lähtenyt vyötäröltä useampi, ryhti parantunut ja olemus muuttunut terveemmäksi. Unen laatu parantunut ja monet sanonut että olen huomattavasti iloisempi kuin ennen.

Eli jos tiivistetään kaikki yhteen niin vanha sanonta pitää paikkansa, eli liike on lääke. Ja jos löydätte hyvän valmentajan niin pitäkää siitä kiinni ja jos etsitte mahtavaa valmentajaa niin iso suositus Juhalle.

- Eija Niemi