Kompassini elämäntapamuutoksen polulla
Aamuisin herätessäni ensimmäinen ajatus oli, kuinka pääsisin sängystä ylös. Pohdin, miten voisin nousta niin että se ei aiheuttaisi selässä tuskaista vihlaisua ja kantaisivatko jalkani allani. Mietin, missä särkylääkepurkkini ovat, pääsenkö niiden luokse ottamatta tukea matkalla. ”Liike on lääke”, sanoivat lääkäri ja fyssari. Minä liikuin, söin särkylääkkeitä ja liikuin minkä pystyin.
Löysin fustran, nuoren PT:n vetämän 10-kerran kurssin. Kerroin vaivoistani ja tämä PT otti ne tosissaan. Ne olivat minulle todellisia, ja tätä todellisuutta kunnioittaen PT näihin suhtautui. Hän otti ne huomioon, mutta ei antanut niiden olla esteenä. Fustra -kurssin loppupuolella tajusin, että parin kuukauden ajan saanut liikkua ilman että liikkuminen olisi lisännyt selkäkipuani.
Tunnelin päässä näkyi valoa, mutta vielä himmeästi. Tiesin, että liikunnan lisääminen ei ollut vaihtoehto painonpudotukselle kohdallani. Löysin 12 viikon ruokavalio-ohjeistuksen ja lähdin sitä noudattamaan. Juhan fustra jatkui jatkokurssilla ja hiljalleen alkoi kroppa vastaamaan niin fustraan kuin ruokavalioon. Selkäsärky poistui hiljalleen ja lääkkeet jäivät pois. Mielessä pilkahti, että olisiko minulla mahdollisuus palata salitreenien pariin. Olin aikaisemmin treenannut paljonkin salilla, niiden normaalien salijäsenyyteen kuuluvien ohjelmien avulla. Ei ne huonoja olleet, mutta kaipasin jotain aivan erilaista.
Teimme sopparin PT-ohjauksista ja hienoinen toivo paremmasta kunnosta vilahti mielessäni. Jos vaikka saisin ihan normaalisti elää ilman kipuja, ja vielä niin, että selkäni kestäisi liikkumista. Suuri unelma oli päästä treenaamaan niin, että saa antaa kaikkensa tietäen, että enempään en pysty. Jatkoin ruokavaliolla, joka tuntui sopivan todella hyvin minulle. Juha tarkkaili ruokavaliota, määriä ja antoi ohjeita ja neuvoja aina kun niitä kysyin.
Vähän kerrallaan, liike kerrallaan etenimme koko ajan huomioiden selän palautteen. Juha huolehti niin itse treenaamisesta kuin myös kehon huollosta. Koskaan ei tuntunut siltä, että en uskaltaisi tehdä. Täytyy myöntää, että kun ensimmäisten liikkeiden joukossa mukaan tuli maastaveto, se nosti vähän epäilyksiä mieleeni. Suurempi epäusko tuli Juhan kommentista ”Ei se 100 kg ole mikään mahdottomuus.”. En uskonut, vaikka nyökyttelinkin vieressä. Taisin ehkä pyöräyttää silmiäni siinä hänen selkänsä takana.
Kaksi vuotta on mennyt nopeasti, vaikka ruokavaliomuutoksen alkaessa 12 viikkoa tuntui pitkältä ajalta. Tämän matkan aikana painosta on lähtenyt reippaasti yli 30 kiloa. Elopaino on laskenut hurjasti, painot tangossa ovat nousseet siinä matkassa. Treenitahti muuttui ja Juhan ohjauksessa treenaamisesta tuli viikottaista, tavoitteet ovat hiljalleen kasvaneet suuremmiksi. Unelma treenaamisesta, terveydestä, hyvästä fyysisestä ja henkistä olosta alkoi konkretisoitua hiljalleen pitkin matkaa. Ja se 100 kiloakin maastavedossa meni jo, nyt tavoite on ihan uusissa lukemissa. Fustra kulkee mukana ja olen saanut tartutettua fustra -innostuksen muihinkin meidän toimistomme tyyppeihin. Juha ohjaa viikottain meidän omaa työporukkaa ja innostus kova.
Juhan kanssa treenaaminen ei ole vain salitreeniä, se on kokonaisvaltaista hyvinvoinnista huolehtimista. Tuloksia ei saa helpolla, ja oman työn määrä on siinä sivussa valtava. Mutta sitä ei tarvitse tehdä yksin, vaikka sen tekisi itsekseen. Elämäntapamuutos on suuri juttu, mutta matkantekoa helpottaa, kun muistaa aina välillä kysyä kompassilta suuntaa.
Tällä hetkellä uudet tavoitteet on luotu, ja treenit ovat sen mukaisia. Lisäksi ruokavalio on muokattu tukemaan tavoitteita ja treeniä. Olo on luottavainen kaikin puolin.
Hyvä PT voi muuttaa treenisi, mutta mahtava PT voi muuttaa elämäsi. Kiitos Juha.
-Tanja Kärki
